Ihmettelen taas töissä istuessani, että mitähän hittoa edes täällä teen. Ihmiset hokevat: "Se on arvokasta työkokemusta". Paskanmarjat, mitähän ne luulevat mun oppivan täällä kun päivästä toiseen istun 3/4 päivästä netissä ja sen pienen osan teen oikeita töitä. Ja rahaa tästäkin toihusta tulee naurettavan vähän.
Aamukin alkoi niin ihanasti, heräsin aamulla kuudelta keittämään kahvia, jotta saisin sen jokapäiväisin aamutupakkani nautittua parvekkeella, no nautinto siitä oli kaukana, kun parvekkeella odotti kissanpaska. Töihin lähdettyäni mietinkin bussissa miksi haisen kissankuselta, sitähän itseään se oli kun tajusin kissan kusseen takilleni. Aamuahan ei helpottanut sekään fakta, että nokkani vuosi ja kurkku oli kipeä. Myöhemmin kävi vielä ilmi, että "ilmaiset" näytekappaleet Evitan sukista kustansivatkin yllättäten korkoineen satoja euroja, eikä nyt ollut edes maanantai.
 
Olen aina ajatellut toimistotyön sopivan minulle, saa tehdä töitä rauhassa eikä tarvitse vääntää tekohymyä typerille ja vittumaisille asiakkaille, jota entinen työnkuvani asiakaspalvelussa oli. Enkä edes valittaisi, jos minulla jotakin työtä annettaisiin. Onpahan hyvin aikaa kirjoitella tänne blogiin, jotakin positiivista. 
 
Kerrankin parisuhde on ainakin kunnossa, voikin keskittyä valittamaan muista asioista.