Hän saapuu pimeydestä, paholainen blondissa peruukissaan. Tavoitellen sitä mikä on minun,
se olisi joskus voinut olla hänen, mutta nyt on minun. J tietää, mitä olen blondista mieltä,
mutta ei ymmärrä miksi. 
Joskus katsoin vierestä heidän menoaan, mustasukkaisena ja kateellisena. Silti blondi ei J:tä
koskaan omakseen halunnut ja nyt kun hän on minun, blondi on taas kiinnostunut. 
Millainen "ystävä" tavoittelee toisen omaa, tietoisesti yrittäen tuhota hyvän suhteemme. 
Oma käsitykseni ystävyydestä on jotain aivan muuta. Ei kavereiden entisiä, nykyisiä eikä tulevia. 
Näin se vaan menee. 
Blondi on aina ollut sellainen, jokaiselle sormelle hän tahtoo yhden. Vain sen takia, että tuntisi
olonsa haluttavaksi. Vaikka se sitten menisikin muiden kustannuksella. Jokaisen suhteensa hän on 
tuhonnut pettämällä, sekin samaisesta syystä. 
Tiedän silti ettei J koskaan tekisi mitään satuttaakseen minua. Olen jo kauan tuntenut blondin,
monia vuosia ja siltikin hän pääsee aina käytöksellään yllättämään. 
Vaikka luottamukseni blondiin on nollassa, pidän silti mielessäni yhden mieli lauseistani: 
"Keep your friends close, but your enemies closer". Näin voin tarkkailla asioita, loukkaamatta
ketään, mutta pysyttelemällä tarpeeksi lähellä. Minulle blondi esittää olevansa hyväkin ystävä,
luulen sen tosin olevan vain sitä, että hän pääsisi tarpeeksi lähelle J:tä.
Halvasta käytöksestään ja selkäänpuukottavasta asenteestaan halusin laina Quentin Tarantinoa,
blondi kun vaan on Inglourious Bastard.